Someraivon partaalla

Katsoin eilen Ricky Gervaisin Netflixiin tulleen standup speciaalin ja yllättäen Ricky nosti esille todella tärkeitä ja yhteiskunnallisesti kantaaottavia ajatuksia - vaikkakin ne oli hienosti piilotettu aika rankkojen ja häröjenkin vitsien alle. Mutta se hänellä olikin siinä pointtina. Ricky otti kantaa siihen, onko sama asia nauraa vitsille pahasta asiasta kun nauraa pahalle asialle. Hän pohti ”someraivon” ilmiötä ja sosiaalisen median tapaa reagoida asioihin.

Post-fact society

Ricky nosti esille ns. post-fact (eli faktojen jälkeisen) yhteiskunnan. Tämä termi laajemmin lanseerattiin Donald Trumpin presidenttikampanjan aikana, kun alkoi vaikuttaa siltä, että on hyväksyttävää kertoa miljoonien katsojien edessä omia vaihtoehtoisia faktoja. Näitä tarinoita uskottiin ja jaettiin sokeasti ilman lähdekritiikkiä. Myös lehdistövapauden luvatussa maassa Suomessa on noussut ns. fake news-kulttuuri, jossa lähes jokainen provosoiva uutinen nostaa automaattisesti vastarinnan, jossa epäillään uutisoinnin faktoja ja oikeutusta. Monet silmäätekevät ovat lähiaikoina korostaneet Daniel Patrick Moynahanin sanontaa: "Everyone is entitled to their own opinions, but they are not entitled to their own facts". (= kaikki ovat oikeutettuja omaan mielipiteeseensä, mutta heillä ei ole oikeutta omiin faktoihin). Terve lähdekritiikki on arvokas asia, mutta mitä tahansa, josta ei itse tykkää ei voi väittää fake newsiksi. Esim. ilmastonmuutos ei toivottavasti kenenkään tätä blogia lukevan mielestä ole fake news - jos on, niin meidän yhteistyömme ei taida toimia. 
 

Someraivo

Komediaspeciaalissa käveltiin mauttomuuden rajamailla, ja osaksi myös ylitettiin ne, mutta siitä jäi kuitenkin mieleen Rickyn pääpointti: myös huumori on sananvapaus-asia ja huumoria ei ole tarkoitus ottaa liian vakavasti. Hän kertoi perheensä pitkästä historiasta vitseihin ja huumoriin ja siitä mitä se merkitsi heidän perheelleen. Aloin pohtia itse sitä, että omaa elämää pitäisi elää vähän rennommin ja ruokkia mielummin ilon ja naurun ilmapiiriä, kun olla osa jokapäiväistä someraivo of the day:tä.

Eläinystävänä tunnettu Ricky nosti esimerkin, kun hän oli jakanut Twitterissä karmean videon liittyen Kiinan koiranlihafestivaaleihin ja koirien rääkkäykseen, ottaen vahvasti kantaa sen vääryyteen. Osa kommenteista oli tämän tyylisiä: ”Entä Syyrian lapset?”. Ikäänkuin kamalia asioita pitäisi arvottaa ja saisi taistella vain niistä kamalimpia vastaan. Twiitissä Ricky nimitti koiria elävältä nylkeviä miehiä kirosanan kera, ja kommenteissa pohdittiin sitä, oliko tarpeellista käyttää niin rumaa kieltä. Ricky vertasi tämän hetkistä somekulttuuria siihen, että IRL törmäät kaupan seinällä printtiesitteeseen kitaratunneista, otat siitä irti repäistävän puhelinumeron, soitat siihen ja huudat puhelimeen: ”Mä en halua sun h**vetin kitaratunteja!”. Tämä iski kovaa  - juuri tältä monet Twitter-ketjut vaikuttavatkin. Joskus olisi hyvä käyttää iänikuista opetusta: jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. 

Haasteeni sinulle on seuraavanlainen; choose your battles. Ota kantaa, ole kriittinen, haasta ja keskustele asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä, mutta tee se rakentavasti. Älä osallistu jokapäiväiseen someraivolynkkaukseen vain todistaaksesi että olet ajan tasalla. Ruoki ilon, hauskuuden ja kannustuksen kulttuuria ”oikeassa elämässä” ja somessa. Kiitos! Nähdään langoilla.

Twitterissä voit osoittaa raivokkaat lauseesi @nettaarola