Resilienssi

Osallistuin Resilienssin kehittäminen -nimiseen kaksituntiseen luentoon/koulutukseen. Valitettavasti huomasin nopeasti että vaikka tapahtuma oli suunnattu käsittääkseni yrityselämässä ja julkisella puolella toimiville ammattilaisille ja asiantuntijoille oli koulutuksen sisältö kepeä. No, jäipä käteen kuitenkin tarve kirjoittaa tämä blogikirjoitus. Halusin pohtia resilienssiä omin ja lainatuin ajatuksin, vaikka en uusia ajatuksia tänään itse koulutuksesta saanutkaan. 
 
Resilience: the capacity to recover quickly from difficulties
 
Kouluaikoinani yksi opettajamme laittoi kurssilla meidät lukemaan Harward Business Review'n artikkelin vuodelta 2002. How resilience works (Diane Coutu). Siinä resilienssiä käsiteltiin ihmispsykologian perusteiden kautta vertaamalla sitä mm. mukautumiskykyyn, selviytymiseen ja uskoon paremmasta - ja sitähän se onkin. Omat resilienssivarannot tunnistaa usein vasta sitten kun niitä todella tarvitaan; esimerkiksi kun sairastuu, menettää työpaikan, menettää läheisen tai kohtaa jonkin muun vaikeuden elämässä. 
 
Yritysresilienssi taas voitasiin määritellä esim. seruraavalla tavalla:
Organisaation kyky sopeutua nopeasti disruptioon samalla aikaa jatkaen normaalia toimintaa suojaten henkilökuntaa, varoja ja brändiarvoa. 
 
Miten resilienssiä sitten voi kehittää? Onko se sisäänrakennettua persoonallisuutta vai käytännön taito, jota voi opettaa ja kehittää?Mielestäni se on molempia. 
 
Edellämainitussa Coutun artikkelissa kerrottiin Morgan Stanley- invenstointiyrityksestä, joka oli vuoden 1993 WTC-pommi-iskun jälkeen huomannut, että he työskentelevät symboolisesti merkitsevässä rakennuksessa New Yorkissa, ja täten sijainti saattaa asettaa heidät riskiasemaan. Morgan Stanley lanseerasi valmiussuunnitelman henkilökunnalleen jota harjoiteltiin ja kehitettiin säännöllisesti. Ensimmäisen lentokoneen osuessa WTC-torneihin 11.9.2001, Morgan Stanleyssä aloitettiin harjoiteltu evakuaatio välittömästi, ja 15 minuuttia myöhemmin kun toinen lentokone osui, toimistot olivat jo lähes tyhjät. Mukana on tietysti aina myös sattumankauppaa siitä, osuuko katastrofi juuri sinun kohdallesi, jolloin mitään ei ole tehtävissä. Mutta jos suurin ja suorin katastrofi on vältettävissä - miten sinä selviät vahingosta? Miten yrityksesi selviää siitä?
 
Samassa artikkelissa nostetaan esiin Itävaltalainen holokaustiselviytyjä ja psykiatri Viktor E. Frankl. Hän määrittelee resilienssin nimenomaan selviytymisen ja optimistisuuden kautta. Ollessaan vankina keskitysleirillä hän ymmärsi pian, että vaikka ei pystynyt vaikuttamaan omaan kohtaloonsa ja selviytymiseen leiriltä ulos hengissä, hänen tarvitsisi tarrautua johonkin positiviiseen pysyäkseen järjissään sillä välin. Hän käytti aikaansa kehittäen Meaning therapy- terapiamuotoa, joka nimensä mukaan perustuu tarkoituksen etsimiseen. Hän käytti aikansa leirillä kuvitellen pitävänsä luentoja vapaassa maailmassa, opettaen keskitysleirien psykologiaa ja sen vaikutusta. Hän käytti aikansa pohtien uutta terapiamuotoaan ja sen lainalaisuuksia. Merkityksen tunteminen on aina erityisen tärkeää sekä yksityiselämässä että työelämässä. Ihmiset reagoivat kriiseihin monilla eri tavoin, osa lamaantuu täysin, toiset masentuvat tai vihastuvat ja jotkut päättävät määrätietoisesti nousta kuopasta - se kokeeko omalla elämällä ja panoksella olevan jotakin merkitystä on tärkeä osa kriisistä toipumista. Frankl kirjoittaa kirjassaan Man's Search for Meaning seuraavasti:
 
“We must never forget that we may also find meaning in life even when confronted with a hopeless situation, when facing a fate that cannot be changed.”
 
Yksityiselämässä resilienssi on suopeampaa, on täysin ymmärrettävää miten henkilökohtaisen kriisin jälkeen kaikki ei ole hyvin - ei pidäkään olla. Yrityksillä on erilainen "velvollisuus" pysyä toimintakykyisenä vaikeissakin ajoissa. Ennenkaikkea resilienssin ei tulisi olla pakollinen paha, vaan jatkuva yrityksen voimavara ja kilpailuetu. 
 
Koska koulutuksesta puuttui kaikki konkreettiset neuvot, pläjäytän tähän nyt muutaman käytännön vinkin:
  1. Varmuuskopio, varmuuskopio ja varmuuskopio
  2. Henkilökunnan tiedonjako -> jos vain yksi ihminen koko organisaatiossa osaa jonkun tietyn asian, eletään kuilun reunalla.
  3. Riskien kartoitus ja niihin varautuminen -> kartoittakaa yrityksessänne vaikkapa 3 todennäköisintä riskiä seuraavan vuoden ajalle ja tehkää suunnitelmia niihin varautumiseen. Riskit voivat olla markkinamuutos, toimitilojen putkiremppa, ydinhenkilön eläkeelle jääminen - omat ovat riskinne, kuten myös ratkaisut.
  4. Roolit -> Vaihdelkaa joskus ihmisten roolia ja asemaa kehittääkseen heidän mukautumiskykyään - edes hetkellisesti ja lähtekää liikkeelle pienistä asioista; entä jos tänä vuonna joku muu hoitaisi pikkujoulujen järjestämisen kun se ketä ne yleensä järjestää? Edetkää suurempiin "testeihin"; entä jos toimitusjohtaja toimisi jossakin projektissa projektipäällikkönä ja projektijohtaja tapaisi yhteistyökumppaneita? Entä jos HR-osasto tekisi yhden viikon töitä vierekkäin myyntiosaston kanssa? Keksikää teille sopivat tavat sekoittaa pakkaa, jotka vaativat jonkin sortin mukautumiskykyä. 
  5. Yhteistä tekemistä -> Kehittäkää henkilökunnan resilienssiä ja elastisuutta sekä ongelmanratkaisukykyä säännöllisesti harjoittelemalla ja kouluttautumalla. Tehkää esim. pikaworkshoppeja, ihmissolmuharjoituksia, 5min tuotekehitysinnovaatioita Legoista, mitä vain! Yksi parhaista kiky-ratkaisuista tuli vastaan Twitterissä pari päivää sitten: Ellun Kanoilla kiky-minuuttien käyttäminen näyttöpäätteen hitaampaan sammuttamiseen on korvattu lukupäivällä; päivä jolloin jokainen työntekijä lukee itselleen uutta kirjaa ja täten toivottavasti saa uutta perspektiiviä. Resilienssi on vahvasti mukautumiskykyä, joten tällöin myös uusien näkökulmien hakeminen ja niihin sopeutuminen mm. kirjojen muodossa on täydellinen tapa kehittää omaa resilienssiä. 
  6. Disruptio -> Ajakaa itse oman alanne disruptiota eteenpäin, olkaa etunenässä. Vähintään, kehitelkää ns. perinteisen tuote/palvelulinjan ohella jotakin vaihtoehtoista ideaa edes ajatuksen tasolla.
  7. Posin kautta -> Itsetuntemus ja positiivinen ajattelumaailma ovat tärkeitä korrelaatioita resilienssille. Syy miksi resilientit ihmiset pomppaavat takaisin toimintakykyisiksi on se, että heillä on syy, The Reason, pompata takaisin. On siis tärkeää että henkilökunta tietää olevansa arvostettu ja kykenevä vaikuttamaan yhteisöön sekä oman työn onnistumiseen. Jakakaa aktiivisesti positiivista palautetta ja mahdollistakaa työyhteisö vaikuttamaan yrityksen asioihin.