Mielipaha

Yrittäjyydessä on se vinkeä juttu, että sen perässä ihmiset lähtee hakemaan mielihyvää. Mielihyvää siitä, että saa itse toteuttaa omia haaveitaan, tehdä työtä josta on kiinnostunut, vaikuttaa omiin työaikoihin ja työn määrään. Mielihyvä kertyy siitä, että menestys tai persaukisuus on omissa käsissä eikä oman työn menetelmiä tai tuloksia arvostele muut kuin asiakkaat. On ilahduttavaa tietää että yrittäjänä voi usein pivotoida työnkuvan kanssa, voi ohjata omaa työnkuvaa ja palvelu- tai tuotetarjontaa siihen suuntaan mikä itseä inspiroi.

Yrittäjyys aiheuttaa kuitenkin myös mielipahaa. Kun kaikki menestyksen ja vapauden välineet ovat omissa käsissä, se aiheuttaa myös valtavasti paineita. Usein nämä paineet asetetaan tasan itse ja vain itselle. Stressi siitä, jos yrittäjyys ei kannatakaan, tai jos oma ammattitaito ei riitäkään. Jännitys siitä, mitä jokainen kuukausi tuo tullesaan saman suuruisen palkkanauhan sijasta. Paineet muodostuvat myös ulkopuolisesta maailmasta; miten oma ala kehittyy ja muuttuu – kuka kilpailijoista keksii jotakin järisyttävää ja onko alalla uusia nimiä. Ikuinen taistelu siitä, että kilpailee alan tekijöiden kanssa, ja samalla tsemppaa jokaista samassa suossa rämpivää eteenpäin. Joskus sitä toivoo, että joku vain sanoisi; hyvin sä vedät!

Mielipahalla ei saavuta mitään; se lannistaa, tukkii luovuuden ja vaikuttaa muuhun elämään ja läheisiin. Yritän oppia joka päivä arvostamaan enemmän sitä, että saan tehdä mitä haluan, milloin haluan ja missä haluan (leikisti, oikeestihan asiakkaat on pomoja). Vaikka kaikki tulisi viikon päästä römisten alas, voin sanoa itselleni: hyvin sä ainakin vedit!