Kriisistä läpi – etähaastattelussa Anna Saari

Yrittäjyys ja liiketoiminnan johtaminen vaativat aina luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja sisua – poikkeustilanteessa vielä normaaliakin enemmän. Tässä kirjoituksessa etähaastattelussa Cafe & Bistro Fiiliksen yrittäjä Anna Saari, joka kertoo meille tarkemmin ajatuksistaan haasteiden edessä. Anna on 28-vuotias turkulaisen Cafe & Bistro Fiiliksen yrittäjä ja toinen osakas. Fiilis toimii Kiinanmyllynkadulla ja aukaisi ovensa ensi kerran melkein vuosi sitten toukokuussa 2019.

Olen ollut yrittäjä 19- vuotiaasta saakka. Minulla on ollut leipomo ja franchise-ravintola aiemmin, mutta tuli hetki  jolloin halusin tehdä enemmän omia valintoja ja oman näköistä toimintaa. Halusin päivän päätteeksi katsoa peiliin ja olla itse vastuussa siitä mitä on tullut tehtyä tai jätettyä tekemättä. Normaalitilanteessa Fiiliksen asiakaskunta koostuu pitkälti 30-40 vuotiaista työlounastelijoista sekä opiskeluporukoista – nyt kun koulut ovat suljettu, ravintolatilat ovat suljettu ja iso osa lounasasiakkaistamme työskentelee kotoa käsin, tiesimme että radikaaleja muutoksia piti tehdä.

Yhtiökumppanimme kanssa pomputtelemme ideoita normaalistikin paljon. Hän on aikamoinen innovaattori ja nyt poikkeustilassa jouduimme pohtimaan todella nopealla aikataululla miten muutamme toimintaamme niin että Fiilis selviää koronaepidemiasta. Normaalisti minä vastaan operatiivisesta toiminnasta ja yhtiökumppanini voi keskittyä muihin työvelvoitteisiinsa, mutta tilanteen iskettyä, kävi nopeasti selväksi että meidän piti lomauttaa kolme työntekijäämme ja jatkaa kriisin yli kahdestaan. Joskus vaikeita päätöksiä on vain pakko tehdä – se kuuluu yrittäjyyteen. 

Tällaisissa tilanteissa lamaantuu helposti – itsekin saatan lamaantua vaikka puoleksi tunniksi, mutta sitten tajuan ettei se auta lainkaan. Pitää tarttua härkää sarvista ja ruveta hommiin. Meidän tapauksessamme se tarkoitti, että aloimme pohtimaan tämänhetkistä palvelutarvetta; lapset ja aikuiset ovat pitkälti nyt kotona ja tarve kohtuuhintaiselle ruoalle ja reiluille annoksille oli kova. Juteltuamme tuttujen kanssa kävi selväksi, että alalla olevat palvelut eivät kuljeta ruokaa kovin kauas ja esim. Turun talousalueen ympäryskunnat kuten Aura, Pöytyä, Salo ym. jäävät ilman kuljetuspalveluita. Me aloimme nopeasti suunnittelemaan tehokkaita kuljetusreittejä – eri reitti jokaiselle arkipäivälle niin että saisimme mahdollisimman palvelevan verkon heitettyä asiakkaiden ylle. Otimme myös yhteyttä muihin paikallisiin alan toimijoihin kuten leipomoihin, pienpanimoihin ym. ja nyt ruokakuljetuksiemme mukana saa paikallisia tuoreita herkkutuotteita ja lisukkeita. Näin pystymme yhdessä pitämään monia yrityksiä elinkelpoisena.

Miten lähdet ratkaisemaan ongelmatilannetta ja miten pidät langat hyppysissä?

Olipa sitten ongelma tai ihan positiivinenkin haaste niin lähden aina ajattelemaan lähtöpistettä ja päätepistettä. Mitä steppejä polun varrella pitää tehdä, jotta lopputulokseen päästään? Aina silloin tällöin pitää pysähtyä, tarkastella omaa toimintaa ja miettiä onko vielä polulla ja miten siihen pääsee takaisin. Suunnitelmat ja ideat ovat helppoja – käytännön toteutus usein haastavampaa.

Olen sellainen käytännön järjestelijä, kalenterit ja tarralaput viuhuvat kun minulla on projekti käynnissä. Perheille on tehty seinäkalentereita, joissa jokaisella perheenjäsenellä on oma sarake ja kalenterista muodostuu kunnon taulukko – hyödynnän itse samantyyppistä ratkaisua mutta perheenjäsenten sijasta omia sarakkeitani ovat mm. Ideat, Tehtävät asiat, Laskut ym. Näin saan jäsenneltyä ajatuksiani sekä tekemisiäni. Se kalenteri on minulle todella tärkeä työkalu.

Saan myös hirveästi ideoita, apua ja motivaatioita erilaisista koulutuseminaareista, tapahtumista ja puheista. Kuuntelemalla näitä alansa ammattilaisia tajuan, että nämäkin menestyneet tyypit ovat aloittaneet joskus ihan samasta paikasta kun minäkin.

Mitä sanoisit muille kanssayrittäjille tällä hetkellä?

Toivoisin, että tästä koronasta jäisi käteen jotakin hyvää myös; muuttuvia bisnesmalleja ja uusia yhteistyökumppaneita. Sellainen avoimuuden ja yhdessä tekemisen meininki on tosi tärkeää. Kun avasimme Fiiliksen, läheinen Kembuz Cafe toi meille onnittelukukat, vaikka olemme kilpailijoita – se merkitsi todella paljon. 

On tosi tärkeää uskoa omaan tekemiseen ja keskittyä omaan ajatukseen bisneksestään eikä haihatella kaikkien muiden perässä. Samalla tavalla kun pitäisi olla paras versio itsestään, niin myös paras versio omasta yrityksestään, ei kilpailijan. Myös armollisuus on elintärkeää: muistan Fiiliksen alkuaikoina, kun meille kävi maailman noloin asia (tai siltä se tuntui). Ravintola oli avattu työntekijän toimesta ja pian ravintolasta sammui sähköt kesken päivän – työntekijä soitti ja hetken selviteltyämme yhtiökumppanin kanssa selvisi että olimme unohtaneet maksaa sähkölaskun. Kumpikaan meistä ei löytänyt laskua, eikä ollut muistanut nähneensä muistutusta – siinä alkuvaiheessa asiat liikkuivat niin nopeasti ja piti tehdä lukemattomia päätöksiä koko ajan että jotenkin se sähkölasku oli tippunut ajatuksista. Olin todella nöyränä siinä vaiheessa – tilanne tuntui äärimmäisen nololta ja kauhealta ja puhuin itselleni kamalia asioita. Usein on itselleen se pahin kriitikko, vaikka pitäisi puhua itselleen niin kuin puhuisi parhaalle ystävälleen – ei häntä koskaan tuomitsisi samalla tavalla.

Anna puhuu asiaa kaikin puolin. Armollisuus, yhdessä tekeminen ja lamaantumisen estäminen ovat elintärkeitä ominaisuuksia mistä tahansa kriisistä selviämiseen työelämässä tai yksityiselämässä. Olen todella iloinen, että pääsin juttelemaan Annan kanssa, sillä tekevän ihmisen into tarttuu aina – toivottavasti se tarttui sinuunkin! Anna pyysi vielä mainitsemaan, että jos joku lukija tahtoo vinkata paikallisesta yrityksestä, jonka kanssa Fiilis voisi tehdä yhteistyötä ruokakuljetuksien osalta niin heihin saa aina olla yhteydessä!  

Käy tsekkaamassa Fiiliksen sivuilta seuraava ruokatilaus kuljetusaikatauluineen!  

Pysykää terveenä, soittakaa läheisille ja hengittäkää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa.