Kevät

Kevät on inspiroivin aika työn tekemiselle, ainakin minulle. Lisääntyvä valon määrä on vain yksi niistä syistä, jotka antavat lisävirtaa ja -motivaatiota kohtaamaan jokaisen päivän uutena haasteena. Erityistä motivaatiota saan, kun pikkuhiljaa polulle kauan sitten ripottelemani siemenet alkavat tuottaa hedelmää. Itselleni pettymyksistä suurimmat ovat ne, joiden eteen on tehty paljon töitä, ja joiden onnistuminen on jo ehtinyt herättää toivon pilkahduksia. Vaikka niiden varaan ei olisikaan laskenut, on niitä kuitenkin kovasti jo odottanut.
Lähiaikoina olen pohtinut paljon oman itsensä ja ammattitaitonsa arvostamista. Mikä saa muuten itsevarman ihmisen pelkäämään omaa onnistumistaan asioissa, jotka olet vienyt loppuun monesti aiemminkin? Mistä epävarmuus alunperin kumpuaa ja miksi? Asetan itselleni usein "henkisiä tavoitteita", joita kohti pyrin muokkaamaan ajatusmaailmaani semi-säännöllisesti. Jos vielä puoli vuotta sitten tavoitteeni oli olla stressaamatta asioista, jotka eivät olleet minut stressinaiheitani, tällä hetkellä tavoitteeni on arvostaa itseäni ja omaa osaamistani sen ansaitsemalla tasolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itseään kuuluisi nostaa perusteettomalle jalustalle, vaan nimenomaan arvostaa itseään sen verran kun itse on sitä ansainnut. Voi kuulostaa hölynpölyltä ja itsestäänselvältä, mutta minulle se ei ainakaan ole sitä. Tänä keväänä inspiroidun ihmisistä ja jokaisen alan ammattilaisista, jotka toteuttavat omaa juttuaan ja tekevät sen hyvin. Aion imeä itseeni heidän motivaatiotaan ja toivottavasti myös ottaa opiksi heidän mutkistaan matkan varrella. Tänä keväänä aion nauttia ja oppia. Eiköhän siinä ole seuraava tarpeeksi haastava tavoite...