Helmasynti

Ajankäytön helmasynnit

Sain eilen viimeinkin loppuun Anna Perhon kirjan Antisäätäjä. Lyhyt kirja-arvio:

+ Hyviä käytännönläheisiä vinkkejä ajankäyttöön ja priorisointiin
+ Kevyt ja rento ote kirjoittamiseen tuttuun Anna Perhon tyyliin
- Yllättävän paljon kirjoitusvirheitä päässyt jonkun silmien läpi, osittain häiritsi jopa lukukokemusta

All in all 8/10! Suosittelen ihmisille, joilla on ongelmia oman tehokkuuden, priorisoinnin tai ajankäytönhallinnan kanssa. Tässä mun  lempi takeaway-pointit ja opetukset pohdittavaksi ja ennenkaikkea toteutettavaksi. 

1. ”Jos ajatuksesi kurottavat jatkuvasti sinne, missä et voi tosiasiallisesti olla, tässä ja nyt jää kokematta ja elämättä”

Tämä ei päde pelkästään työelämässä vaan ihan yleisestikin. Anna nostaakin kirjassa esille yleistyneen haaveen downshiftaamisesta ja joogaretriiteistä Balille, ne ovat ihania ideoita ja toki joillekkin myös toteuttamiskelpoisia, mutta suurimmalle osalle työssäkäyvistä, asuntolainallisista, perheellisistä ihmisistä Balin joogaretriitit toteutuvat potentiaalisesti vain loman muodossa - pitkäaikainen tai jopa lopullinen downshiftaus ei ole kaikille mahdollista. Pointti onkin varmasti tehdä omasta arjesta sen näköistä, että "downshiftausta" ei tarvita. Kun omaa arkea elää omien arvojen mukaisesti, tasapainottelee terveesti työn ja levon välillä niin ihan normaali elämä voi olla se arvokkain ja täyttävin vaihtoehto. Tässä oppia meille jokaiselle.

2.  ”Se joka uskaltaa levätä, on radikaali”  

Downshiftaamisen vastapainona taas on tarinat ylijumalaisista yritysjohtajista jotka "kuuluvat siihen 1%, joille riittää alle 3h unet yössä", jotka nousevat aamuyöllä 3.30 juoksemaan maratonin ennen toimistolle menoa, ehtivät 10h työpäivän jälkeen vielä näyttäytymään silmäätekevien tapahtumissa ja samalla suunnittelevat yhteistyövaatemalliston muotimerkkien kanssa. Arkipäiväisenä esimerkkinä kiireellisinä juoksevat myyntiedustajat, joilla on 3 puhelinta samaan aikaan korvilla ja tänäänkin on clousattu jo 19 kauppaa. Välillä todella tuntuu siltä, että se, joka uskaltaa levätä on todella radikaali. Erityisesti uskallusta etsitään silloin kun deadlinet pukkaa päälle; väsyneenä työskentely ei usein johda yhtään tehokkaampaan tai laadukkaampaan lopputulokseen, vaihtoehtoisesti jopa huonompaan. Perho kirjoittaakin kirjassaan "Suhtautuisin hyvin epäilevästi työntekijään tai puuhaihmiseen, joka korostaa kiireisyyttään tai jopa tärkeilee sillä. On totta, että ne, jotka tekevät eniten, saavat useimmiten aikaankin eniten. Mutta kiireaddikteihin verrattuna aikaansaajat eivät keuli ylibuukatuilla kalentereillaan. He voivat keulia tuloksilla."

3. ”Sinulle on 253 uutta viestiä”

Perho käsittelee kirjassa myös todella käytännönläheisesti erilaisten viestimien ja sovellusten aiheuttamia ongelmia, ja keskittyy hyvän pätkän verran myös pelkkään sähköpostiin. Perhon ohje on pyhittää joka työpäivä 1-3 pidempää hetkeä, jolloin perehtyy sähköpostien tai muiden viestien purkamiseen, muun osan työpäivästä SÄHKÖPOSTIOHJELMA ON SULJETTU. Pointtina onkin se, että tutkitusti jonkin tehtävän keskeytyksen jälkeen kestää todella pitkä aika orientoitua uusiksi täysillä käsillä olevaan tehtävään ja täten kaikkien työtehtävien valmistuminen venyy. Perho kyseenalaistaa myös tarpeen vastata viesteihin ensimmäisen 15 minuutin aikana. 

Jos sinua ei ole palkattu tehtävääsi nimenomaan vastaamaan esim. kiireellisiin tarjouskyselyihin tai reklamaatioihin, vaan sähköpostien vastailu on normaalia metatyötä, muutaman kerran päivässä pitäisi riittää. Keskittyessäsi tärkeisiin työtehtäviin, sammuta sovelluksista ilmoitusäänet sekä ponnahdusikkunat ja tee tärkeät työt kerralla maaliin.

4. Asioiden siirtäminen "meinaamisen puolelta tuotantoon."

Perho iski kyllä johonkin kultasuoneen tuolla lauseella. Vaikka en sitä haluaisi myöntää, myös oma "meinaamo" tuppaa täyttymään kaikenmaailman kuningasideoista, joista vain harva näkee koskaan päivänvaloa. Pitäisi keskittyä enemmän siihen, että priorisoisin nämä kuningasideat tärkeys- tai vaikuttavuusjärjestykseen ja ottaisin esim. jokaiselle viikolle parin tunnin designoidun työpätkän, jolloin keskityn vain näiden asioiden maaliinviemiseen. Mitäköhän olisin jo saanut aikaiseksi? Entä sinä?

 

5. ”Ei-sana kannattaa miettiä vartijaksi, joka suojelee arvokkainta omaisuuttasi: aikaa.”

Koen että kieltäytyminen ei ole minulle koskaan ollut kovinkaan suuri ongelma mutta lähipiirissäni on paljon tuttuja, jotka taistelevat tämän kanssa. Kerta toisensa jälkeen he antavat kollegojen sälyttää harteilleen työtehtäviä, jotka eivät edes kuulu heille ja vuodesta toiseen he hyväksyvät jokaisen harrastuskerhon sihteerin paikan ja kaikki mahdolliset luottamustehtävät vain koska joku heiltä kysyi ja "en kehdannut kieltäytyä". Jokainen turha ja arvojesi vastainen "kyllä" vie aikaa niiltä asioilta, jotka oikeasti merkitsevät sinulle jotakin, tai jotka voisivat viedä sinua eteenpäin kohti omia tavoitteitasi. Harkitse siis tarkkaan. 

6. FOMO -  ”Koska hän ei ole selvittänyt itselleen, mikä on tärkeää ja oman ajan arvoista, hän pelkää aina jäävänsä paitsi jostakin kivasta - jostain paremmasta”

Kirjassa käsitellään myös FOMOa eli Fear Of Missing Outia. Myönnän itsekin joskus poteneeni FOMOa kun en jostakin syystä ole päässyt osallistumaan tiettyihin tapahtumiin. FOMOa voi kuitenkin lieventää reippaasti kun selventää itselleen, mitkä ovat itselle ne tärkeimmät asiat. Kun suunnittelet oman ajankäyttösi priorisoiden ne menot, jotka aidosti vastaavat arvojasi ja kiinnostuksenkohteitasi, ne ovat sen arvoisia etteivät muiden menot saa sinuun kylvättyä epäilyksen siementä. Kun tiedät itse olevasi juuri siellä missä Sinun pitääkin, muut voivat olla muualla. 

7. Kirjassa lainattu Filosofi Lauri Järvilehtoa: ”Ihmisiä ei uuvuta työn määrä vaan työn epämäärä.”

Taas yksi lause puhdasta hunajaa. Uskon vahvasti Järvilehdon ajatukseen siitä, että suurin osa työuupumustapauksista johtuvat työtehtävien, -yhteisön ja -tavoitteiden epäselvyydestä. 

Työn ja stressin kasvanut määrä taas ovat suorassa syy-seuraussuhteessa sen epäselvyyteen. Kun työtehtävät ja vastuualueet ovat epäselvät, kuluu aikaa moninkertaisesti varmisteluun, lisäkysymyksiin, virheisiin ja niiden korjaamiseen. Samalla laiminlyödään ne harvat tehtävät, jotka olivat selkeitä. Jos henkilökunta ei tunne paikkaansa yrityksessä, eikä yksilölle ole selvää se, mitä häneltä odotetaan ja missä ajassa, avataan vaarallisia ovia. Mikään ei kuluta ihmistä kuten epävarmuus, tämä pätee myös henkilökohtaisessa elämässä. 

Tässä olivat minun nostoni kirjasta. Herättivätkö ne sinussa ajatuksia?